keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Bloglovin

Minua pyydettiin liittämään blogini Blogloviniin, julkaisujen seuraamisen helpottamiseksi, joten täältä pesee :D

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla !

tiistai 29. heinäkuuta 2014

#vituiks


Luulin juhlavalmistelujen olevan hyvässä vauhdissa. Kirkko ja juhlapaikka on varattu, bändin varasin myös pari päivää sitten, tarjouspyynnöt on lähetetty pariin pitopalveluun, kutsukorttielementit on ostettu ja hääpuvustakin on tarkka visio, samoin kuin koristeista (tilattiin vähän pompomeja eBaysta!) Myös alustava vieraslista oli laadittu. Ainut ongelma tuntui olevan raha. Häät maksavat ihan hirveästi! Totta kai tiesin sen, mutta jotenkaan ei osannut edes uneksia niin hirveistä summista.

Kunnes tänään palaveerasin äitini kanssa hääasioiden tiimoilta. Äitini kertoi, että totta kai he isän kanssa osallistuvat kustannuksiin ja ilmeisesti niinkin kovasti, että täytyykin pian alkaa puhumaan "äitini maksamista häistä" eikä "meidän maksamista häistä". En ollut vanhemmiltani edes uskaltanut pyytää minkäänlaista rahoitusta enkä sitä varsinaisesti odottanutkaan, joten tämä tuli vähän puun takaa, mutta tietenkään en valita! Miksi valittaisin!

Kunnes tuli puhetta vieraslistasta. Me Jannen kanssa laadimme alustavan vieralistan, johon kuului n. 120 henkeä. Ja se oli jo meidän mielestä aika suuri määrä, muttei kuitenkaan liikaa. Rajasin pois kaukaisempia sukulaisia ja perhetuttuja, ketkä eivät minulle henkilökohtaisesti ole niin läheisiä, eivätkä osa kaukaisemmista sukulaisista aina edes tunnu tietävän, olenko minä minä vaiko siskoni.. Että ihan niin läheisiä. Äitini mielestä heidät täytyy kuitenkin kutsua. Kaikki vanhempieni perhetutut (ei siinä, ihan mukavaa porukkaa, mutta kiinnostaako niitä ihan oikeasti MINUN hääni..) sekä äitini 6948388 tätiä. Ja herra ties ketä muita, keitä en juuri tunne.


Mielestäni kuitenkin häiden maksajalla on oikeus puuttua vieraslistaan. Olisi mielestäni väärin ottaa onnellisena rahat vastaan, mutta muuten viisveisata äitini ideoista ja toiveista. Kävikin ilmi, että äitini kaavailee vieraita olevan "joku kaksi- tai kolmesataa!" KAKSI- TAI KOLMESATAA?!?!?! SATAA? VIERASTA? Herra mun vereni, sanonpahan vain..

NO, jos nyt ajatellaan, että meille tulisi vaikka 250 vierasta, niin käykin sellainen pikkiriikkinen ongelma, että meidän juhlapaikkamme vetää vain 150 ihmistä kitusiinsa. Minnes ne loput sata sijoitetaan? Eli meidän täytyy ilmeisesti vaihtaa juhlapaikkaa. Mutta ainiin, Vehkalinna on Haminan suurimpia juhlapaikkoja, isompia ei oikein ole tarjolla. Missäs ne häät sitten juhlitaan?

Ja toinen takapakki tuli hääpäivän kanssa. Varasimme kirkon ja Vehkalinnan 6.6.2015. Mutta ilmeisesti suvussamme on sille päivälle tulossa muitakin pirskeitä, joten juhlapäiväkin on pakko vaihtaa 13.6. Se oli itseasiassa ollutkin ensimmäinen vaihtoehtoni, mutta Janne tahtoi tuon 6.6. No, pitää vain toivoa että kirkko on vapaa silloin 13.6. Ja että löydetään jostain tarpeeksi iso juhlapaikka..

Aamulla tosiaan tuntui, että kaikki on hyvällä mallilla, ja nyt yhtäkkiä olenkin taas ihan alkutekijöissä! STRESSAA!

//EDIT! Päivämäärää ei LUOJAN KIITOS tarvitsekaan muuttaa, olikin pieni väärinkäsitys noissa päivissä, huh. Eli kirkko pysyy varattuna ja bändille ilmoitettu ajankohta on myös oikea.

Kuvat: X

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Askartelut alkakoon!

Vihdoin lisää häähankintoja! Tänään hurautimme Kouvolan Veturiin tarkoituksena käydä Clas Ohlsonilla, Tigerissa ja Sinellissä.


Clasulta haikailin pilkullisia pastellivärisiä servettejä ja onnekseni ne löytyivätkin vielä sieltä! Paketissa on aina 50kpl ja hintaa 2,49€. Näitä otimme kaksi vaaleanpunaista ja yhden vaaleansinisen. Vaaleansininen ei mitenkään päin kuulu teemaväreihin, mutta kuvitellaan se turkoosiksi okei..

Tigeristä napsin kakkupapereita kauniilla reunapitsikuviolla, paketissa 24 paperia ja hintaa 1€! Itseasiassa näitä olisi pitänyt ostaa enemmän, nyt otin mielenhäiriössä ainoastaan kolme pakettia ja tarkoitus on käyttää niitä kutsujen askartelussa, joten ne eivät tule mitenkään riittämään..
Tigeristä löytyi myös kirjainleimasimet mitä aion käyttää myös kutsuissa ja EHKÄ pöytäkorteissa jos meille tulee nimikoidut paikat.

Sinellistä ostimme mintunvihreitä korttipohjia (näyttää kuvissa ihan sinisiltä?!), ruskeita kirjekuoria, juuttinarua, kaksipuoleista teippiä sekä pahviset nimikirjaimet mitkä tulevat melko varmasti meidän pöytäämme juhlapaikalla!

Innokkaana piti heti kokeilla askarrella kutsukortin prototyyppi ja tällainen siitä tuli!


Jotain se mielestäni kaipaa vielä lisää, mutten yhtään tiedä mitä.. Janne taas ei tuntunut olevan järin tyytyväinen tämän kaltaisiin kutsuihin, ovat ilmeisesti liian tylsät. No, ehkä nämä tästä vähän kehittyy..

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Häät Instagramiin?


Olen paatunut ja addiktoitunut sosiaalisen median käyttäjä. Olen niitä urpoja, kuka kaivaa puhelinta esiin vähän väliä tarkastaakseen Instagramin, Facebookin ja Whatsappin. Illanvietossa täytyy räpsiä kuvia ja jakaa ne kaikille nähtäväksi. Automatkat sujuvat mukavasti iPhonella surffaillen ja jos puhelimesta on akku loppu tai se on unohtunut kotiin (tai tippunut vessanpönttöön kuten jokunen kuukausi takaperin) on olo kuin toinen käsi olisi sahattu väkivaltaisesti irti. Kyllä, ärsytän itseänikin!

Ja sitten menin bongaamaan Pinterestin ihmeellisestä maailmasta kuvia kylteistä häissä. Kylteistä, missä pyydetään häävieraita merkitsemään häissä ottamiinsa kuviin häille tehty oma tagi! Ja tiesin saman tien, että haluan meidänkin häille oman hashtagin! Haluan, että omia ja muiden ottamia kuvia meidän häistä voi selailla helposti ja muutkin kiinnostuneet löytävät etsimänsä heti. Tiedän myös, että juhliimme on tulossa muitakin aktiivia "instagrammaajia", joten en usko että vain omat pari hassua kuvaa tulevat olemaan vartavasten tehdyn tagin alla.


Ja itseasiassa siitä koko blogin nimi "#taijanne15" tulee. Halusin lyhyen, ytimekkään mutta tapahtumaa kuvaavan tagin. Meidän nimemme ja vuoden, simppeliä eikö! En ole tagannut vielä yhtäkään kuvaa, mutta ehkä lähempänä häitä sitten.

Janne pyöritteli silmiään kun ilmoitin haluavani Instagram-kyltin juhlatilaan, mutta ei se ainakaan minua kieltänyt, haha.

Joskus vielä ajattelin, että kun menen naimisiin, en muutu hulluksi bridezillaksi joka vimmatusti miettii pieniä yksityiskohtia, koska vain suurilla linjoilla on vieraiden silmään merkitystä. Mutta tässä sitä nyt mietitään, millaisen Instagram-kyltin haluan juhlapaikalle. Hohhoijaa..

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Hääunet

Kuva: X

Mulla on pitkä odotus edessä, ainakin jos miettii yöunien laatua.

Olen nyt nähnyt KOLME hääaiheista painajaista ja aina herään selkä ja niska hiessä, hirveässä paniikissa. Ja melkein vuosi on vielä häihin aikaa.. Auta armias.

Ensimmäisessä unessa ei näkynyt kirkkoa eikä mitään muutakaan ollenkaan. Uni alkoi hääjuhlan vastaanotosta. Jostakin ihmeen syystä hääjuhla pidettiin vanhempieni maalaistalon pihassa olevassa aitassa. Olin ottamassa vieraita vastaan eikä Jannea, vanhempiani, kaasojani eikä ketään tuttuja näkynyt missään. Kaikenlisäksi minulla oli hirveä wanhojentanssi-tyyppinen violetti taftimekko päälläni. Satoi räntää ja minulle tuntemattomia ihmisiä vain lipui jonossa kättelemään, eikä kukaan heistä tiennyt että minä olin morsian! Ainoat tutut vieraat olivat enoni ja tämän vaimo ja he olivat ainoat ketkä onnittelivat minua. Itku kurkussa katsoin tuntematonta juhlaväkeä ja lopulta paikalle saapui satoja tummaihoisia miehiä armeijavaatteet päällä ja kertoivat, että he ovat Jannen inttikavereita. Kiva..

Toisessa unessa kirkko-osuus hujahti nopeasti ohi ja lähdimme siitä pikkuveljeni ja kaasoni kanssa läheiseen puistoon ottamaan hääkuvia. Valitettavasti valokuvaajaa eikä sulhasta näkynyt mailla halmeilla.. Mutta tässä unessa minulla oli sentään aivan täydellinen häämekko ylläni. Tosin tärisin siinä kylmästä, koska jostain syystä oli tammikuu ja satoi lunta..

Kolmannessa unessa olin lähdössä kirkkoon, mutta tajusin karkkibuffetista puuttuvan kokonaan karkit, koristeet olivat askartelematta ja pitopalvelukin hankkimatta. Apua!

Tulen hulluksi kohta jos nämä unet jatkuvat! Tiedän kyllä ettei unissa (toivottavasti) ole totuuden häivääkään, en aio pukeutua violettiin taftiin, muistan todellakin hankkia pitopalvelun ja ruuat ajoissa, en jätä karkkibuffettia ilman karkkeja enkä AINAKAAN anna sulhasen karata kirkosta.. Mutta on tämä nyt vähän turhauttavaa! Hermoraunio bridezilla täältä hei..

torstai 10. heinäkuuta 2014

H&M

Hääblogeissa näkyi paljon H&M-myymälästä hamstrattuja pitsiballerinoja, joten enhän minäkään malttanut mieltäni.. Eli ensimmäinen varsinainen hääostos tehty!!

Tilasin popot netin kautta ja hintaa oli n. 14€. Ja miten tyytyväinen olinkaan kun sain kiikuttaa ne Postista kotiin! Olen tosi nirso pitsikuvioinnin suhteen. Kaunis pitsi on kaunista, mutta valitettavan usein näkee rumakuvioista pitsiä mikä ei vaan iske. Onneksi näissä on juuri sellainen kuviointi mikä iskee! En voisi olla tyytyväisempi hintaan ja ulkonäköön.


Jatkokengiksihän näitä alun alkaen kaavailin, mutta jos en jaksa stressata itseäni enempää hääkenkäasialla, laitan nämä kinttuihin jo alttarille. Ei kukaan kuitenkaan näe helman alta mitä mulla on jaloissani ja ei ainakaan tarvitse pelätä väsyneitä jalkoja!


Kengistä innostuneena selailin H&Mn nettisivuja vähän lisää. Ja sieltähän löytyi vaikka mitä kivaa, juurikin häitä ja varsinkin häiden jatkoja ajatellen. Meillä tosiaan juhlapaikka on oltava tyhjä lauantai-sunnuntaiyönä klo 01:00. Ja koska ollaan ja meidän kaverit on, vähän tälläsiä bilettäjäluonteita (ahaha miten urpo termi!) niin varmasti johonkin on päästävä jatkoille! Ei meillä mitään suunnitelmia ole, että mihin sitä suuntaisi, mutta se on varmaa etten lähde reivaamaan hääpuvussa. A) En halua sotkea sitä ja B) En halua hikoilla hengiltä. Enkä kyllä C) Muutenkaan lähteä niin huomiotaherättävässä vaatteessa ihmisten ilmoille..

Päätin, että haluan jatkomekoksi jonkin lyhyen, VALKOISEN mekkoasian. Sen ei tarvitse olla hirveän monimutkainen tai pramea, ja varsinkaan en haluaisi rahallisesti siihen tuhlata hirveitä summia. Ja kuinkas sattuikaan, H&Mltä löytyi muutama ihan täydellinen vaihtoehto! Ja parasta on, että kalleinkin noista maksoi piirun verran vajaa 50€ !

                        Tyllimekko 34,99€ & Kirjailtu bandeau -mekko 49,95€.

                         Pitsimekko 24,95€ & Hihaton mekko 34,95€

Lemppareiksi kohosivat kirjailtu bandeau-mekko sekä pitsimekko! Ei kyllä rasittaisi kukkaroa vaikka kotiuttaisi molemmat, ihan vain varmuuden vuoksi..

Onko typerää hankkia jatkokenkiä ja jatkomekkoja? Pitäisikö samalla häämekolla mennä hampaat irvessä aamusta iltaan? Tuleehan se kuitenkin olemaan elämän tärkein (ja kallein..) vaate.

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Lauantaista

Huhhuh!

Nyt on elämäni kolmannet häät juhlittu ja hauskaa oli. Juhlien pääpainona oli hyvä ruoka, juoma ja musiikki, aivan kun meidän häissämmekin tulee olemaan. Ennen juhlia pelkäsin, että mitä jos näissä olisi ihan samoja teemoja, koristeita, ohjelmia ja muita juttuja, mitä olin suunnitellut meidän häihin, koska osa vieraista tulee kuitenkin olemaan samoja. Mutta huoli oli turha ja meidän häistä tulee kyllä ihan erilaiset ! :)

Päälleni päätyi se kuviollinen maximekko pitkän vääntämisen jälkeen. Lauantaiaamupäivänä silitin vielä molemmat mekot ja tuijotin niitä henkareissa varmaan puoli tuntia, haha. Mutta lopulta päädyin "säädyllisempään" asuun. Kengiksi minun PITI laittaa mokkanahkaiset ballerinat, mutta riemukseni huomasin, että kissamme Jabba oli KUSSUT NIIDEN PÄÄLLE. Korkoja en viitsinyt laittaa, että jaksaa varmasti hyvin iltaan asti. No, valikoimaksi jäi hirveä läjä Converseja, Vanseja ja DCn skeittikenkiä. Hmm. Lopulta päädyin laittamaan yksinkertaiset mustat kangaskengät jalkaan, joista tosin myöhemmin kysyttiin, että miksi olin tohvelit jalassa liikenteessä..


Sori, kuva on suoraan Instagramista filttereineen kaikkineen, parempaa ei tähän hätään ole tarjolla! Kirkossa minulla oli vielä musta neule ja Jannellakin oli puvun takki. Sää oli vain ihan liian hyvä, joten turhista vaatekappaleista oli luovuttava aika nopeasti!

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Hääkirjat

En ole vuosiin käynyt kirjastossa. Viimeksi käydessäni jätin jälkeeni hurjat myöhästymissakot ja kirjastokortinkin ehdin johonkin hukata. Mutta kaikkea sitä näemmä tekee häiden eteen! Nielin ylpeyteni ja marssin tiskille kertomaan, että kortti on kadonnut, olen lainauskiellossa ja voinko maksaa sakot heti pois. Haha. Onneksi kirjaston palvelu oli mukavaa ja ystävällistä ja olen taas sakoton kirjastokortin omistaja!

Mitä minä sieltä kirjastosta oikein hain? No hääkirjoja tietenkin! Jep, ei riittäneet kaikki ne lukemattomat blogit, keskustelufoorumit, askartelusivustot ja hääohjelmat, vielä tarvitsi vähän kirjoja tueksi!

Kotiin asti päätyivät seuraavat teokset:

- Tiina-Emilia Kaunisto & Erika Voutilainen: Siksi Tahdot - Hääkirja.
- Pia Jokela & Pia-Riitta Korvenheimo: Unohtumaton hääjuhla - Leikkien ja ideoiden kirja.
- Kirsti Koivula: Onnistuneet häät - Seremoniamestarin ja hääparin opas.


Sainko näistä kirjoista nyt uusia vinkkejä ja ahaa-elämyksiä? No enpä juurikaan. Onnistuneet häät & Unohtumaton hääjuhla -kirjoissa oli esitelty leikkejä, pelejä ja ohjelmaa, mutta kaiken olin lukenut jo foorumeilta ja blogeista aiemmin. Onnistuneet häät -kirjassa oli myös lähes valmiita puheita bestmanin/seremoniamestarin suuhun laitettavaksi. Njäh.


Siksi tahdot -hääkirja sen sijaan keskittyi enemmän häiden historiaan, vanhoihin perinteisiin ja siihen, mistä nämä perinteet ovat saaneet alkunsa. Siinä ei juurikaan ollut vinkkejä häiden järjestämiseen, mutta se oli näistä kolmesta ehdottomasti mielenkiintoisin kirja, ja suosittelenkin häistä kiinnostuneita ihmisiä ehdottomasti lukemaan sen!



Kolmeen kirjaan mahtui yksi positiivinen yllättäjä jonka aion vielä tarkasti lukea kannesta kanteen. Mutta kyllä taidan silti kallistua enemmän internetin puoleen vinkkien ja neuvojen etsinnässä. Löytyy helpommin, nopeammin ja kattavammin kaikki!

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Mekkopulmia!

Lauantaina on Jannen ystävän häät eikä mulla ole mitään tietoa, mitä laitan päälle?

Mekko edestä. Rakastan noita mustia "reunuksia", ne antavat ihan uutta ryhtiä. Myös rinnustalla oleva verkko-osuus on ihana!

Tilasin jo toukokuussa mekon tähän tilaisuuteen. Mekko on merkiltään Ginger Fizz ja tilasin sen Nelly.comista. Ja se on ihana. Kukkamekko aivan uudenlaisella twistillä! Tuossa vielä mekon tarkemmat tiedot. Mekko näytti omaan silmääni aika lyhyeltä, mutta katsoin tiedoista, että kuvan malli oli yli 170 senttinen ja käytti kokoa extra-small, joten ei hätää, koska olen itse vähän päälle 160cm ja tarvitsen koon medium! Eli minulle se ei jäisi noin lyhyeksi. Ja vitut.

Takapuolella kivat "kurkistusaukot" selässä!

Ei tuossa koltussa uskalla kauheasti kyykistellä, sen vaan sanon.. Ja harmittaa niiiiin paljon, koska mekko on muuten aivan ihana! Rakastan sen printtiä, leikkausta ja jokaista yksityiskohtaa. En saanut kuvia mekosta päälläni, joten kuvat ovat nyt henkarista eivätkä ne hirveästi imartele vaatetta, mutta mekko istuu päälleni kuin hansikas! Lähes täydellinen kolttu, jos se helman pituus olisi vaikka edes 5-10cm pidempi..



No, ei ole hätä tämän näköinen, ostin nimittäin pari viikkoa sitten itselleni uuden mekon, joka oli kyllä lähinnä juhannustansseja ajatellen, mutta voisi sopia myös tähän tilanteeseen. Nimittäin noisy may -merkkinen Vero Modan maximekko.
Ajattelin aina, etteivät maksimekot satu mulle yhtään, koska en ole se 175-senttinen ja 45 kiloa painava yksilö. Ihastuin kuitenkin tämän mekon printtiin niin palavasti, että pakkohan sitä oli sovittaa ja se oli menoa se. En näyttänytkään yhtään niin tyhmältä mitä olisin voinut näyttää! Ja mekko kassan kautta kotiin.


Tässä mekossa ongelmaksi muodostuu vain hieman liian antava kaula-aukko ja naruolkaimet. Minulla on hyvä olo mekossa silloin, kun päälle voi heittää neuleen/takin/boleron tms. Ilman mitään päällysvaatetta oloni spagettiolkaimisessa mekossa on vähän alaston, en tiedä miksi!
Myös tosiaan kaula-aukko on mielestäni ehkä vähän epäsopiva häihin.. Toisaalta sitä voisi yrittää paikata sopivalla bandeau-liivillä mekon alla.


Rakastan molempia mekkoja ja en haluaisi muuhun pukeutuakaan ikinä kuin niihin, mutta KUMPIKAAN ei ole ihan just nappiin hääjuhlaa ajatellen. Jompi kumpi päälleni varmasti lauantaina päätyy, mutta katsotaan! Laitan tänne varmaan kuvan lopullisesta valinnastani päälläni! :)

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Vehkalinna


Nyt on käyty mahdollinen juhlapaikkakin katsastamassa!

Vehkalinna on Haminalaisen urheiluseuran, Vehkalahden Veikkojen keskuspaikka ja he sitä vuokraavat halukkaille. Tilaa on mahdollista käyttää urheilutilana, kokouspaikkana ja juurikin juhlatilana.

Haminassa ei ihan hirveästi ole valinnanvaraa juhlapaikoissa, jos mielii pitää yhtään suurempia pippaloita. Meidän häissämme vierasmäärä tulee keikkumaan jossain 100-120 välillä ainakin näillä näkymin. Halusimme myös ehdottomasti paikan, missä omat juomat ovat sallittuja, joten mikään ravintolatila ei aikeisiimme sopinut.
Vehkalinnassa on pöytäpaikat n. 150 hengelle ja max. henkilömäärä on 200. Sijainti olisi myös mainio, kirkolta matkaa Vehkalinnaan on n. 4-5km.

Janne ehdotti Vehkalinnaa jo heti alkuun, mutta en osannut tähän sanoa oikein juuta enkä jaata, sillä en ollut koskaan kyseisessä paikassa käynyt, vaikka se sijaitseekin ihan työpaikkani vieressä. Otimme siis härkää sarvista ja pyysimme saada tulla pällistelemään, miltä siellä nyt oikein näyttää, ja saimmekin luvan tulla tiistai-iltapäivänä vähän katselemaan.

Eteinen juhasalista katsottuna. Oikealla ovet vessoihin sekä "säilytyshuoneeseen". Vasemmalla pääsisäänkäynti ja naulakot.

Tila oli aika tyypillinen seuraintalo-tyyppinen ratkaisu, mutta se ei minua haittaa, koska tiedän vaihtoehtojen isoille alkoholillisille häille olevan vähissä. Juhlapaikka on nätin näköinen ulkoa. Vanha idyllinen puurakennus. Pääsisäänkäynnistä mennessämme päädyimme suureen eteissaliin jossa oli naulakot ja käynti vessoihin sekä juhlasaliin. Vessojen vieressä oli myös erillinen "ylimääräinen" huone, jota käytetään lähinnä varastotilana, mutta sieltä löytyi myös invavessa! Olen tietenkin jo etukäteen stressannut sitä, miten häämekko päällä vessassa käynti luonnistuu, varsinkin kun olen mieltynyt niihin muhkeahelmaisiin pukuihin. Ja kaljakin tälle morsiamelle maistuu, joten vessassa ravaaminen tulee varmasti kyseeseen...

Sali lavalta kuvattuna. Peräseinällä kulku eteiseen.

Juhlasali oli perinteinen juhlasali. Neliönmuotoisia pöytiä, jotka saa riviin pitkiksi pöydiksi, tai ne voi jättää yksittäin pikkupöydiksi. Pöytiä reunustivat muovituolit, mitkä eivät kieltämättä kauhean nättejä olleet. Mutta blogeja ja foorumeita luettuani olen huomannut, että tuolikriisi on enemmänkin sääntö kuin poikkeus.


Olisin ollut tyytyväisempi, jos seinät olisivat olleet kokovalkoiset. Nyt ne olivat paneloitu ja olivat ruskea-valkoiset.. Verhot sensijaan olivat mintunvihreät, jotain positiivista värimaailmassakin!

Esiintymislava. Ja Jannelta taitaa tulla tunti turpaan tän kuvan julkaisemisen takia..

Juhlasalin etuosassa oli esiintymislava ja siellä voi sitten bändi tai DJ soittaa. Juhlasalin vasemmalta puolelta on käynti keittiö- ja ruokailutiloihin. Siitä pidin kovasti, että noutopöydän saa erilliseen tilaan ja sinne johti kaksi ovea. Toisesta pääsee hakemaan ruokaa ja toisesta palaamaan pöytään ja ainakin törmäilyltä vältyttäisiin! Ruokailutilasta pääsi keittiöön, joka oli hyvinvarusteltu ja varsinkin kylmätilaa oli reilusti, ja niin meidän juoma- ja ruokamäärälle täytyykin olla!

Todella huono kuva ruokailuhuoneesta. Keltainen pöytä ei sinne kuulu ja tuolit voi viedä varastoon. Myös tuon palkintokaapin voisi koristella piiloon..

Vaikka kaikkeen en 100% tyytyväinen ole, niin silti Vehkalinna vaikuttaa lupaavalta ja toimivalta paikalta. Juhlavieraat mahtuvat vaivatta eikä tila silti käy ahtaaksi. Myös tanssimiselle jää kivasti vapaita neliöitä. Pidin myös avarasta eteisaulasta, josta onneksi sai heivata huonekaluja pois tieltä. Pihalle saa myös pientä korvausta vastaan juhlatelttoja!

Emme vielä varanneet paikkaa, vaan jätimme hautumaan. Mutta kyllä minulla sellainen kutina on, että tuolla tulemme hääjuhlamme viettämään! Koristelulla ja (toivon mukaan..) valaistuksella saa ihmeitä aikaan, eikä lähtötilannekaan omasta mielestäni järin toivoton ole. Myös hinta oli mielestäni oikein kohtuullinen, ja avaimet saa jo hyvissä ajoin perjantaina ja aikaa siivota on koko sunnuntai! Pääasia mielestäni on myös, että tila on toimiva eikä tarvitse olla kuin sillit suolassa!

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Kirkko varattu!

Iiiik! Nyt alkaa tuntua tämä touhu aina vain todellisemmalta. Varasin kirkon!


Haminan Marian kirkko oli minulle ilmiselvä vaihtoehto. Ollessani 16-vuotias, olin Marian kirkossa kesätöissä kaksi kuukautta. Työtäni oli turistioppaan homma ja toimin myös "vahtimestarina" ja siivoojana.


Kaikille olen myös sanonut päässeeni Marian kirkossa ripille, mutta muistinkin hiljattain, että kyllä se taisi Johanneksen kirkko olla, missä minut konfirmoitiin. Hups. Mutta ainakin molemmat sisarukseni ovat Marian kirkossa ripille päässeet!
Marian kirkko oli myös entisen kotikuntani Vehkalahden kotikirkko, joten sidokset tähän nimenomaiseen kirkkoon ovat vahvat. Sittemmin Vehkalahti liitettiin Haminaan ja on vain Haminan kirkkoja, mutta vanhat ajattelutavat erillisistä Haminan ja Vehkalahden kirkoista ovat juurtuneet syvälle, haha!


Marian kirkko on minusta myös paljon näyttävämpi ja kauniimpi, mitä muutaman sadan metrin päässä sijaitseva Johanneksen kirkko on. Marian kirkko remontoitiin vuonna 2013 ja nyt se on entistäkin loistokkaampi ja kauniimpi!

Vihkiaikaan olin hieman pettynyt. Olen koko ajan kuvitellut, että meidät vihittäisiin kello 13:00. En tiedä mistä tuo nimenomainen kellonaika tuli päähäni, mutta se oli jo juurtunut kuvitelmiini vihkimisestä. Nyt kirkkoherranvirastosta kerrottiin, että aikaisin vihkimisajankohta seurakunnalla on kello 15:00. Siis kolmelta? Kuulemma aikaisempi ajankohta onnistuu vain, jos hankkii papin ja kanttorin toiselta seurakunnalta. Se ei tullut kysymykseen, sillä haluan tutun papin kotiseurakunnaltani ja tiettyä oman seurakunnan kanttoriakin olen jo vähän haikaillut.
Nyt hetken tätä aikaa sulateltuani tulin kuitenkin siihen tulokseen, että se on ihan passeli eikä ainakaan tarvitse hääpäivänä herätä ennen kukonlaulua.

Seuraavaksi menemmekin katsomaan yhtä juhlapaikkaa, sopisiko se juuri meidän häillemme! Jännittävää!

Kuvat: Haminan Seurakunta