sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Hullu kontrollifriikki

Jotenkin naivistisesti kuvittelin, että mun pääkoppaa ei mitkään häät saa sekotettua. Pysyn tyynenä ja rauhallisena, olen lähes zen.

AHAHAHHA miten väärässä olinkaan.



Sovimme siipan kanssa, että hänen vastuualueensa näissä bileissä olisivat juomat. Minä en siihen asiaan puuttuisi, mies ja bestman menköön Viroon ja hankkikoot sieltä mitä hankkivat. On ollut puhetta miedoista alkoholijuomista, skumpasta, viineistä ja drinkkibaarista. Miedoissa alkoholijuomissa ollaan samoilla linjoilla, kalja on hyvää ja kunhan sitä riittää. Ja tottakai siideriä ja lonkeroakin varmaan joku juo (hyi) ni sitä sit kanssa. Skumpasta miehellä oli kukkaroystävällinen idea ja henkilökohtaisesti en kuohareista ymmärrä yhtään mitään, joten siihenkään en ole mitään sanonut, hoitakoot minua fiksummat.

Ja sitten päästiin viineihin. Aikaisemmin on ollut puhetta viinitonkista, ne on helppoja ja edullisia. Kuitenkin treffattuani pitopalvelun, sai pitopalvelun nainen minut haaveilemaan viinipulloista pöydissä. Ne olisi siinä kivan helposti saatavilla, ei tarvitse hakea santsilasillista buffetpöydän päästä ja sitäpaitsi, kivat pullot käyvät melkein pöytäkoristeista. Ei nyt ehkä, mutta ainakaan ei tarvitsisi käydä väkisin kehittelemään mitään pöytäkoristeita, ettei mene pöydät liian sekaisen näköisiksi. Ihanan helpottava idea!

No mitäs mä siitä drinkkibaarista sitten kävin mussuttamaan? Noh, drinkkibaari on mun mielestä ihan mahtava idea! Heti ensimmäiseksi mielessäni kävi työkaverini, kuka ei yksinkertaisesti juo mitään muuta alkoholia kuin viskibanaanicolaa. Ja samainen tyyppi on saanut koko meidän työporukan hurahtamaan siihen viskibanaanicolaan. Eli ehdottomasti drinkkibaari jo senkin takia, että saadaan tämä pyhä juoma tarjolle. Meillä oli ollut aiemmin puhetta siitä, että hankittaisiin joku tyyppi hoitamaan sitä drinksubaaria. Sekottamaan juomia ja ehkä vähän heittelemään pulloja coolisti. Nyt kuitenkin olen pyöritellyt sitä ideaa mielessäni eikä se kuulostakaan enää omaan korvaan niin hyvältä.

En tahtoisi hirveästi ulkopuolisia hääräämään häissämme. Pitopalvelu ja bändi on jo, eikä siinä mitään, heillä on selkeä tehtävänjako ja työajat. Mites tämä baarimikko sitten? Monelta tulisi paikalle? Monelta lähtisi? Mitä jos drinkkibaariin ei olisikaan suurta tungosta, mitä tekisi luppoajan? Ei nyt varmaan kokoajan tarvitse olla ihmisille juomia sekoittamassa, niin saattaisi pesti käydä vähän tylsäksi..? Mitä jos baaria ei hoitaisikaan kukaan, vaan vieraat saisivat itse sekoitella juomia?



Ja tadaa, yhtäkkiä "juomat on sulhasen vastuulla" menikin ihan pipariksi. Piti päästä bridezillailemaan miehen tontille. MIKSI? Luotan mieheni arvostelukykyyn ja uskon, että hän hoitaa juomapuolen loistavasti. Eikä sillä nyt ihan oikeasti ole mitään merkitystä onko ne viinit pöydissä vaiko eikö. Läikytysäksidenttejä ainakin olisi vähemmän viinien ollessa tonkassa. Ehkä.

Vaikka on jo 10001 asiaa hoidettavana ja luulisi olevan helpotus, kun mies tahtoo tehdä jonkin asian alusta loppuun yksin, eikä itse tarvitse stressata lainkaan, niin SILTI pitää mennä sinne sörkkimään. "Eiku mitä jos se oliskin näin.." yhtäkkiä kuvittelen olevani joku häiden ammattilainen tai hääsuunnittelija, kuka tietää miten hommien pitäisi mennä ja asiat pitäisi tehdä juuri niin mitä olen itse päässäni pohtinut.

Jossain vaiheessa pitäisi pitää jonkinmoista kutsukorttipajaa, monet ystävät ovatkin ilmoittautuneet halukkaiksi askartelemaan (ja juomaan kaljaa..) ja nyt pelottaa, että olenko kenenkään kanssa edes puheväleissä tälläisen "askarteluiltaman" jälkeen. Mitä jos joku kehtaa vaikka ehdottaa jotain omaa ideaansa?! Tai liimaa pitsiä vähän vinoon?! Varmaan saan hirveän kohtauksen ja heitän koko konkkaronkan pihalle..

Ärsyttää. Paljon helpommalla pääsisi, jos osaisi delegoida hommia joillekin muillekin. Vähän jakaa vastuuta eikä edes yrittää olla kaikesta niin kartalla. Luottaa muiden osaamiseen. Nyt päätinkin, etten aio enää ihan oikeasti puuttua tähän juoma-asiaan. Mies saa suunnitella ja toteuttaa drinkkibaarin parhaaksi katsomallaan tavalla ja siitä tulee varmasti aivan mahtava. Viinit tonkissa on paljon kätevämpää näin järjellä ajateltuna, joten aivan sama minulle miten se loppupeleissä tulee olemaan!

Joutuuko tässä nyt ihan ihmisenä kasvamaan tämän häärumban takia, haha. Muita hulluja kontrollifriikkejä vai olenko ainut tässä hommassa järkeni menettänyt?

lauantai 22. marraskuuta 2014

Kiinamekoista

Nyt käyn sörkkimään sellaista aihetta, mikä saa monille palkokasvit hengitysteihin. En aio tekstilläni arvostella ketään, tahdoin vain kertoa oman mielipiteeni ja sen, miksi en koskaan tilaisi hääpukua eBaysta tai muista kiinafirmoista. (Light in the Box, JJ's House..)



1. Minusta piraattituotteet on mälsiä. Mikään ei ole hirveämpää kuin olalla keikkuva feikki-Vuitton, ja sama pätee nyt häämekkoihin. Joku on kuitenkin aina sen aluperäisen tuotteen suunnitellut, ja minusta nyt vain on väärin, että toisen työn tulos otetaan omiin näppeihin ja kopioidaan surutta halvemmalla myytäväksi. Vaikutteiden ottaminen on okei, suora kopiointi ei.

2. Laatu on ihan eri planeetoilta. Alkuperäinen, huolella suunniteltu ja toteutettu tuote on usein laadukas. Ompelujälki on siistiä ja kangas hyvälaatuista. Kiinakopiossa on usein pidetty kiirettä. Äkkiä kursittu kasaan jotain vähän sinnepäin. Kangas ei useinkaan ole alkuperäisen tuotteen veroista, irtolankoja repsottaa ja koristedetaljit ovat vähän siellä sun täällä, kunhan suunnilleen näyttää oikealta.



3. Minusta on hienoa, että Suomessa on lukuisia hää- ja juhlapukumyymälöitä. Henkilökunta on asiantuntevaa ja palvelualtista ja sovittamisesta pyritäänkin tekemään ihan superihana kokemus. Jos morsiamet yksi toisensa jälkeen siirtyvät tilaamaan hääpukunsa kiinafirmoilta, voi olla että Suomalaiset hääpukuputiikit eivät enää kannatakaan. Tämä nyt on aika äärimmäinen kauhukuva, mutta ehkä pointti tulee selväksi? Suosimalla Suomalaista, mahdollistetaan suomalaisten työpaikat ja nämä ihanat hääliikkeet jatkossakin.

Minusta ei myös koskaan olisi siihen, että aikoisin tilata hääpukuni eBaysta, mutta ravaisin silti hääpukuliikkeissä sovittamassa eri mallisia mekkoja, että tietäisin mitä sieltä Kiinasta olisi sitten kiva tilata. Tuhlaisin henkilökunnan aikaa ilman minkäänlaisia ostoaikeita. (Ja kyllä, monet käyvät sovittamassa mekkoja löytämättä sitä oikeaa, mutta minusta se ei ole ajan tuhlaamista, koska tarkoitus on kuitenkin löytää se unelmien mekko sieltä liikkeestä, aina ei vain tärppää.)

4. Riskit. Siis tottakai kiinapukukin voi olla nätti ja kaunis. Mutta omien näköhavaintojeni mukaan harvemmin on. En olisi valmis ottamaan sitä riskiä, että kuorittuani mekon postipaketista, tulvahtaisi onnenkyyneleiden sijasta ihan vain rehelliset turhautuneisuuden ja surun kyyneleet.. Siis ovathan nämä koltut toki ihan superhalpoja häämekoiksi, mutta en silti olisi valmis maksamaan edes sitä sataa euroa rumasta rätistä mikä joutaisi oikopäätä roskiin. Toki moniin paikkoihin onnistuu palautuskin, mutta oman kuulemani mukaan esimerkiksi mittatilauksella tehtyjä kiinamekkoja ei voi palauttaa, meni syteen tai saveen?



Ymmärrän halun säästää mahdollisimman monessa häihin liittyvässä asiassa, koska faktahan on se, että häät maksavat ihan tuhottomasti. Mekin yritämme selvitä mahdollisimman pienellä budjetilla ja päätin yrittää säästää myös häämekossa. Kuitenkin facebookissa on useita hääpuku-kirppiksiä, tori.fistä löytää hakusanalla "hääpuku" tuhansia ja taas tuhansia häämekkoja ja sinne päivittäin ladataan uusia pukuja myytäväksi. Helsingistä löytyy myös idealtaan aivan ihana, käytettyjä hääpukuja myyvä Lovebirds-myymälä, mistä monet ovat tehneet löytöjä edullisesti. Vaihtoehtoja edullisiin hääpukuihin siis löytyy ihan tämänkin maan kamaralta, se vain vaatii vähän kärsivällisyyttä ja tutkiskelua!

Mitä mielipiteitä kopiomekot teissä herättävät? Puolesta vai vastaan, onko oma unelmien mekko jo tilattu Kiinasta vai kenties löydetty käytettynä Suomesta?

Kaikki postauksen kuvat ovat Brides Beware -facebooksivulta, suosittelen tutustumaan!

perjantai 21. marraskuuta 2014

"Siis mä en todellakaan oo mikää häähössöttäjä!"



Näin tänään ohimennen erästä tuttua, jonka häissä olimme kesällä. Pienet ja simppelit juhlat, muutama kymmenen vierasta, ei koristeita, ei pelejä eikä leikkejä.. Eli rennot ja konstailettomat bileet, oikein kivat.

No totta kai tämä tuttu oli bongannut Instagramiinkin päätyneen kuvan Ninkan hiuskorusta ja kysyikin "Siis et kai sä jo NYT osta hääjuttuja? Meillä oli tossa vaiheessa vasta kirkko ja hääpaikka varattuna!" Ja tässä vaiheessa huomasin suustani kantautuvan epämääräistä mutinaa "..noku sattumalta osu silmiin ja halvalla sain..", "enhää miä muuten..", "no ei meilläkää muuta oo.."

Enkä vain saanut suustani, että joo ostelenpa hyvinkin, mulla on jo mekkokin tulossa ja pappiin olin yhteydessä, koristeitakin löytyy jo laatikkotolkulla! Herkkubuffa-astiastokin on jo hanskassa. Joo totta kai meille tulee herkkubuffa. Ja 130 vierasta. Oon jo testaillu erilaisia meikkejä ja katellu sopivia alusasuja. Kengätkin kuule löytyy! Ainii mä pidän myös hääblogia! No sellasta niinku päiväkirjaa mihin en kirjoita mitään muuta kuin hääjuttuja. No lukee lukee, muut häähullut!

Eli siis, en vaan voinut tunnustaa, että hamstraan hullun lailla hääkrääsää, hamuan kaikki häälehdet, vapaa-aika kuluu hääblogeja lueskellen ja voi vitsit kun toi facebookin Häät 2015 -ryhmä on kätevä! Jotenkin koko keskustelun aikana alkoi vaan hävettää ihan hirveästi ja päätin, ettei tämä tuttu varmasti saa koskaan tietää miten hullu häähössöttäjä mä olenkaan.

Muutenkin, harvoin innostun kauheasti mistään. Tai siis, tottakai innostun, mutta asioista ei tarvitse hirveästi mainostaa. Ja itseasiassa en ole meidän häistä hirveästi mainostanut, pari kaveria ja äiti (!) on pitänyt huolen siitä, ettei mun ole tarvinut. Kaupan kassalla puolitutut onnittelee "äitisi mainitsi.." ja baariin marssiessa tutut huikkaavat: "Meet kuulemma naimisiin! Laura kerto!" hehehe. Tottakai kavereille selitän hirveät määrät hääjuttuja ja oon tosi sori siitä oikeasti, kesäkuun jälkeen loppuu, lupaan!

Mutta muille ihmisille.. En hirveästi tosiaan hiisku koko hääjutusta. Facebookissani ei ole ollut yhden yhtä hääaiheista päivitystä ja kiroan vieläkin sen päivän, kun liityin "Ostetaan/myydään hääpukuja" -ryhmään, koska sain pienen ajan päästä kuulla, että liittymiseni oli näkynyt kaikille. Ihan kaikille. Great.

Samalla kuitenkin näppäilen into piukeana jotain hikistä hääblogia. Ehkä mä olen piilohäähössöttäjä? Haluaisin olla hirveän cooli ja kuitata kaiken "oha tossa jotkuu pirskeet tulossa, en oikein tiiä, en oo vielä kauheesti aatellu, en jaksa stressata!", mutta samaan aikaan nään hääpainajaisia ja selaan sormet verillä Pinterestin "wedding" -tagin alta löytyvää materiaalia.

En tiedä mikä siinä häähössöttäjyydessä tuntuu mun päässä niin nololta. Yksi elämän suurimmista asioista, totta kai siitä saa olla innoissaan ja suunnitella etukäteen kaikkea. Mutta taas samalla tahtoisi olla niin huoleton, rento ja cool. Varsinkin cool. En mä ole tyttömäinen tyttö -tyyppiä, ei mun kuulu olla häähössöttäjä! Prinsessamekot, kiharat hiukset, korkeat korot ja vielä pussaillakin pitäisi, yök!

Tällä postauksella nyt ei ollut kyllä päätä eikä häntää, ehkä tämä oli tälläinen "piilohäähössöttäjän" tajunnanvirta-hommeli vaan. Onko muilla samoja fileitä vai olenko ainut kuka kiemurtelee todella omituisten ongelmiensa kanssa?

Kuva: X

torstai 20. marraskuuta 2014

Hääpääasia

Hei kanssamorsiot ja kaikki muutkin kauniista asioista pitävät lukijat! Jos ette vielä ole hoksanneet, niin Ninkan hää- ja juhlakaupassa on joulukuun loppuun asti loppuunmyynti ja alennuksia on paljon!

Itse olin jo pitkään himoinnut Ninkalta yhtä pantamaista hiuskorua ja kappas vain, alkuperäisen hinnan huidellessa yhdeksässäkymmenessä eurossa, oli alennettu hinta paljon lompakkoystävällisemmän kuuloinen; rapeat kuusikymmentä euroa! Pakkohan se oli laittaa ostoskoriin saman tien!

Ja vielä riittää hehkutettavaa; Tilasin hiuskorun tiistaiaamupäivänä ja keskiviikko aamuna postiluukusta kolahti lappu, jossa minua kehotettiin hakemaan suurikokoinen kirje lähimmästä postista! Eli postitus on todellakin nopeaa, korun saapumisessa kesti alle vuorokausi!

Ja mikä parasta, paketista paljastui vielä kuviakin kauniimpi koru! En voisi tämän tyytyväisempi olla!




(Jouduin lisäämään kuvat suoraan koneelta, kun yleensä siirrän Photobucketin kautta, niin toivottavasti ei ihan hirveen rakeisia tullut!)

Janne totesi heti korun nähdessään "Ethän sä halunnu tiaraa!" ... Joo, en niin eikä tämä ole tiara! Eihän..

Jos joku muukin iski silmänsä tähän koruun, niin tiedoksenne; Aion laittaa sen omien häiden jälkeen myyntiin ja tottakai ostohintaa halvemmalla! Joten jos olet kiinnostunut ostamaan korun kesäkuun alun jälkeen, paiskaa kommenttia :)

lauantai 15. marraskuuta 2014

The Dress?



Taisin löytää hääpuvun.

Marssimatta yhteenkään liikkeeseen, sovittelematta ja henkäilemättä peilien edessä. Tuhlaamatta sitä 1200 euroa minkä olin budjetoinut.

Löysin mekon käytettynä! En ihan rehellisesti uskonut sen olevan edes mahdollista, koska millä todennäköisyydellä löytäisi juuri sellaisen mekon, mistä on haaveillut jo kauan, ja vielä omassa koossaan? Kyttäsin kauan tori.fitä, "Myydään hääpukuja" -facebookryhmää sekä keskustelufoorumeiden myydään-palstoja. Bongailin omassa koossani "ihan kiva" -mekkoja ja usein koossa XS/S olivat ne "aivan ihana!" -mekot.

Kunnes tämä käveli vastaan. Ensin näin "myydään" -tekstin ja selasin kiinnostuneena kuviin. Kuvissa oli juuri sellainen mekko mitä olen katsellut, kaikki yksityiskohdat täsmäsivät JUST eikä melkein. Lopulta bongasin kokomerkinnät, "ihan kuin mun koko!!" ja lopulta silmiin hyppäsi myös hinta. 400€.. Okei, en ole vielä ostanut pukua, mutta sähköpostikirjeenvaihtoa on nykyisen omistajan kanssa käyty ja kaikki vaikuttaa lupaavalta ja siltä, että siellä odottaa minun hääpukuni.

On itseasiassa vähän pökertynyt olo siitä, että kaikki kävi näin.. vaivattomasti? Eikö mun ihan tosissaan tarvitse varata sovitusaikoja sataan eri morsiusliikkeeseen ja sovittaa siellä kymmeniä ja taas kymmeniä mekkoja..? Eikö mun ihan oikeasti tarvitse elää makaronidieetillä, kun pystynkin mekon oston jälkeen ostamaan ihan oikeaakin ruokaa?!

Yksi superrronnellinen morsian ilmoittautuu!

Kuva: X

tiistai 11. marraskuuta 2014

Luomiväri joka lupaa 24h kestoa?

Olen pitänyt vähän luvattoman pitkää hiljaiseloa blogin puolella. On ollut vähän kaikenlaista hässäkkää liittyen meidän molempien töihin, niin häät ovat kyllä olleet vihoviimeinen asia mitä on tullut ajateltua.. Mutta suunnitelmat eivät tietenkään ole muuttuneet mihinkään ja olen sentään jotain saanut aikaiseksikin!

Eli ostaa pitkää kestoa luvanneen luomivärin näihin "meikkaan itte itteni" -kokeiluihin! Ja nyt vähän hölinää siitä aiheesta!



Ostin siis Maybelline Color Tattoo -luomivärinapin värissä 35 "On and on Bronze". Pakkauksessa tuote näytti aika lupaavalta, aika suklaisen ruskea väri maustettuna sopivalla määrällä shimmeriä ja glitteriä.

Eikä minun totisesti tarvinut katua alle kymmenen euron sijoitustani. Tuote levittyy luomille vaivattomasti ja sitä on helppo häivyttää ja kerrostaa. Kiilto ja glitteri ei katoa mihinkään luomille laitettaessa vaan luomille saa kivan säihkyvän värin. Glitteriä ei kuitenkaan ole liikaa, vaan tämäkin värinappi käy vallan hyvin myös arkimeikissä, koska väri ei ole liian tumma tai hallitseva.

Tuote lupaa ihan superkestoa, mites sen kanssa kävin? Todelliseen testiin tuote pääsi mun työpäivänä. Aloitin työni aamulla 06:00 ja luomiväri päätyi luomilleni 05:15. En pohjustanut luomia mitenkään.

Kuva otettu loisteputken valossa, joten tuotteen oikea sävy ei oikein pääse oikeuksiinsa, mutta ainakin tuo kiilto näkyy oikein..

Työpäiväni jouduin paiskimaan hommia yksin ja jouduin viettämään aikaa kylmässä maitokaapissa, vielä kylmemmässä pakastinkaapissa sekä lämpimässä myymälässä, jossa tuli paikoitellen jopa hikoiluttavan kuuma siinä töitä tehdessä. Työpäiväni loppui 15:00 ja jouduin juoksemaan läpi räntäsateen autolleni ja taas uudestaan kotiin. Kotona jopa pyyhin naamaa kaikesta taivaalta tippuneesta märästä tavarasta. Miten luomiväri kesti hien, pakkasen ja rännän?

Ihan SUPERRRRHYVIN! Luomet näyttivät ihan samalta työpäiväni jälkeen, kuin miltä ne olivat aamulla näyttäneet. Luomiväri ei ollut paennut luomivakoon yhtään, mikä minulle käy kaikkien jauhemaisten luomivärien kohdalla pohjustuksista sun muista huolimatta! Minulla myös vuotaa silmät tosi helposti mikä nopeasti pilaa huolellakin laitetut luomivärit, mutta tähän tuotteeseen ei purrut sekään.

Eli lyhyesti: Olen ihan äärettömän tyytyväinen tähän värinappiin, hinta on tosiaankin alle 10€ ja pysyy hyvin pitkänkin päivän. (Okei, ihan 24h:ta en ole väriä kokeillut, mutta uskon sen kestävän senkin!) Minulla ei ole tuotteesa juurikaan pahaa sanaa, ainut mitä toivoisin lisää, on värivalikoima. Pronssinen väri on tosi kiva, mutta ei sitä, mitä tahtoisin hääpäivänäi laittaa. Valikoimaan on kuulunut kultainen värinappi, mutta sen valmistus on ilmeisesti lopetettu, kun en löydä tuotetta enää mistään. Ja juuri kultaa tai edes vähän dramaattisempaa pronssia on seuraavaksi lähdettävä metsästämään. Ehdottomasti tahdon lisää juuri voidemaisia värejä, jos ne näin ylivoimaisia ovat jauhemaisiin nähden!